Historiaa

Limingan historiaa

Vanhan Limingan emäpitäjän historia ulottuu yli 500 vuoden taakse: Liminka mainitaan kirjallisessa lähteessä ensi kerran vuonna 1477. Laajimmillaan pitäjä oli 1600-luvun alussa, jolloin sen alue ulottui Pohjanlahdesta kauas Kainuuseen; Oulu ja Kajaanikin olivat tuolloin Liminkaa!

Kansanperinne kertoo Limingan saaneen nimensä Limmi-jättiläisestä, joka vaikutti seudulla muinoin. Vielä keskiajalla oli suurin osa kunnan länsiosista meren alla. Kunnan tunnetuimmat muinaisjäännökset ovat Linnanmaa ja Virkkulan-Mustosenkankaan jätinkirkot, jotka ovat luultavasti hylkeenpyytäjien väliaikaisia asuinpaikkoja.

Vakinaisesti seutu asutettiin 1300-luvulla, jolloin satakuntalaiset eränkävijät jäivät pysyvästi erämailleen. Seutu oli keskiajan lopulla karjalaisten nautintamaata, mikä aiheutti ristiriitoja itäisten ja läntisten verottajien kesken. Limingan kylä poltettiin mm. pitkänvihan aikana. Myös isonvihan aikana 1700-luvun alussa Liminka joutui hävityksen kohteeksi.

Liminka on Pohjois-Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia, sillä se itsenäistyi jo 1400-luvun lopulla. Limingan hallinnollinen alue ulottui 1500-luvulla idässä Kainuuseen saakka. Limingasta eronneita pitäjiä ovat Oulu, Oulunsalo, Muhos, Kempele, Tyrnävä, Temmes, Lumijoki, Utajärvi, Vaala, Kajaani, Sotkamo, Paltamo ja Ristijärvi. Nykyisen Limigan asukasluku oli 1860 2760 ja 1900 jo 3449.

Limigan ensimmäinen kirkko sijaitsi Sunilan mailla. Seuraavat Linnukanmäellä rakennetut kirkot tuhoutuivat sotavuosina 1589 ja 1592. Täyssinän rauhan jälkeen 1596 rakennettiin uusi kirkko, joka oli käytössä vuoteen 1826 saakka, jolloin nykyinen kirkko valmistui. Vuodesta 1575 lähtien Liminkaa hallitsi kuuluisa Lithoviuksen-pappissuku.

Sisällissodan aikana 1918 Liminka oli Suomen ainoa paikkakunta, jossa tiedetään solmitun paikallinen hyökkäämättömyyssopimus punakaartin ja suojeluskunnan välillä.

Jaa Facebookissa

@visitliminka instagram