Fatbike-reitti

Reittikartta (Valitse karttanäkymän vasemmasta ylänurkasta karttatasot ja klikkaa haluamaasi reittiä/reittejä)

Fatbike-reitti (punainen)


LÄHTÖPAIKKA:
Rantakylän virkistysalueen P-paikka
OSOITE: Monttutie 6, 91900 Liminka
REITIN PITUUS: 14 km

REITTIMERKIT: risteyksissä omassa tolpassaan heijastava Punainen pohja ja valkoiset nuolet, muualla heijastava punainen neliö omassa tolpassaan tai puunrungossa

kesäreitti

tavireitti

 

Fatbike-reitti GPX-tiedosto

                   

TIETOJA REITISTÄ: Fatbike-reitti on enimmäkseen luonnonmukaista metsäpolkua ja osittain kapeaa ja vanhaa tai leveämpää uudempaa metsäautotietä, joka on merkitty maastoon. Metsäpolkuosuuksia ei ole rakennettu tai kunnostettu mahdollisia siltoja lukuun ottamatta, eikä niillä ole jatkuvaa kunnossapitoa. Metsäpolku osuuksilla on luontaisia epätasaisuuksia ja maastonmuotojen aiheuttamia haasteita , kuten hietikkoa, kiviä, puunjuuria sekä mahdollisesti hyvinkin märkiä maaston kohtia. Reitillä liikutaan luonnonolosuhteissa ja luonnon ehdoilla – huomioi oma vastuusi! Varaudu ja varustaudu vuodenajan ja sään aiheuttamiin olosuhteiden muutoksiin.

REITIN SOVELTUVUUS JA VAATIVUUS: Reitti on osittain melko tekninen, sekä pehmeä ja soveltuu parhaiten fatbike pyörille yli 3” rengas leveydelle. Reitti ei sovellu kovin hyvin kokonaisuudessaan kävelyyn tai polkujuoksuun. Ei sovellu ajettavaksi tavallisella polkupyörällä. Reitti ei ole esteetön. Reitti toimii myös talvireittinä, joka on merkitty W-kirjaimella (winter) ja suuntanuolella niiltä osin missä se poikkeaa punaisesta kesäreitistä.

Reitti on osittaisesta pehmeydestään ja kivisyydestään johtuen vaativa ja edellyttää maastoajotaitoja, sekä kohtalaista kuntoa. Reitillä on myös useita lankkusiltoja jotka saattavat säästä riippuen olla liukkaita.

Alkutalvella ja kevättalvella ojien jäät ovat virtaavasta vedestä johtuen ohuet. Myös keskitalvella saattaa ojien jäät sohjoontua lauhoilla ilmoilla, joten ole varovainen ojia ylittäessäsi ja käytä siltaa siellä missä sellainen on.

Pyöräilijän omat ajotaidot, ennakoiva ajotapa ja maltillinen tilannenopeus ovat tärkeitä sekä omalle että muiden turvallisuudelle. Muista kypärä ja ajolasit!

OHJEITA MAASTOSSA LIIKKUJILLE: Retkeilemme roskaamatta. Polku on yhteinen. Nauti luonnosta ja liikunnasta ja suo sama ilo muillekin! Ilmoita ilkivallasta ja anna palautetta.

REITTIKUVAUS
Reitti on tarkoitettu erityisesti fatbike, eli paksukumisille läskipyörille. Reitin vaikeustaso vaihtelee sen mukaan kuinka märkää maaperä on.

Reitti alkaa Rantakylän P-paikalta osoitteessa Monttutie 4, , josta on viitoitus ja opastus reitille. Reitti suuntaa ensin kohti Rantakylän hautausmaata kääntyen oikealle ennen hautausmaan aitaa. Tästä reitti nousee loivaan ylämäkeen ja saapuu kohta koirien uimapaikalle, jonka jälkeen se jatkuu hiekkaisen tienkohdan kautta Eeronmäen laavulle.

Laavulta eteenpäin on kapeampaa polkua Kurrantielle asti, jota pitkin reitti jatkuu n. 100m matkan opasteiden mukaan kääntyäkseen pian oikealle kapealle neulaspolulle. Lenkin tehtyään reitti palaa takaisin Kurrantielle ja jatkuu viistosti tien yli oikealle.

Seuraavaksi on edessä kivinen ylämäki ja lyhyt lasku, jonka jälkeen lyhyen ja kapean neulaspolun jälkeen tullaan ”bussipysäkille” (Vanha linja-autojen odotuskatos keskellä metsää).

Katoksen jälkeen reitti on osittain kapeaa polkua ja vanhaa metsäautotietä lähelle Torikan järveä, jossa on vanhalta metsäautotieltä opaste vasemmalle. Tästä alkaa ensimmäinen reitin teknisistä osuuksista, joka vaatii hyvää pyöränkäsittelytaitoa ja tasapainoa.

Tämän teknisen osuuden aluksi polku kulkee komeassa mäntymetsässä laskeutuen pian pienelle rämeelle ja jälleen lyhyen mäntymetsäosuuden jälkeen ensimmäiselle sillalle. Sillan jälkeen polku muuttuu vaativammaksi sisältäen juurakoita, kantoja, sammaleen alla olevia kiviä jne. Kapean metsätien ylityksen jälkeen polku helpottuu hieman ja viiden sillan kautta tullaan vanhalle hakkuualueelle, jonka reunaa polku jatkuu nousevana lyhyiden ja kapeiden, mutta ajettavien pitkospuiden kautta Aarnikankaan laavulle.

Aarnikankaan laavulta reitti jatkuu edelleen pitkin vanhaa hakkuuaukeaa kunnes se saavuttaa metsänrajan, josta alkaen polku muuttuu taas osittain pehmeämmäksi ja teknisemmäksi.

Hetken päästä saavutaan vanhalle metsästyskämpälle, joka on yksityiskäytössä. Kämpässä ja sen piha-alueella on kaikenlainen tulenteko ehdottomasti kielletty, eikä kämpän sisällekään ole suotavaa mennä vaikka ovi ei olekaan lukossa.

Kämpän jälkeen polku on vähän matkaa melko kivistä, mutta paranee kohta ja tulee pian puolikodalle, jossa voi paistella edelliseltä makkaranpaistopaikalta yli jääneet makkarat.

Puolikodalta reitti on hyvää ja nopeaa polkua n. 2 km matkan kunnes se menee kahden peräkkäisen sillan yli ja kääntyy ensin vasemmalle ja kohta taas oikealle. Tästä alkaa reitin pehmein osuus, joka on melko vaativaa muille kuin fatbikeille ja vaatii muutenkin kuntoa ja teknistä osaamista jos aikoo välttyä jalkakosketuksilta.

Linjan alla olevan suon jälkeen on taas kovempaa polkua ja metsäautotietä, kunnes reitti kääntyy opasteen mukaisesti oikealle metsään. Tästä alkaa jälleen teknisempi osuus jatkuen n. 600m matkan. Loppuosa reitistä on jo helpompaa, mutta yksi lyhyt pehmeä kohta sinnekin vielä mahtuu.

Tällä reitillä on 21 siltaa yli ojien ja kolme laavua, sekä yksi vanha partiolaisten käyttämä pressukota.

Teknisesti taitava ja hyväkuntoinen kuski toki pystyy ajamaan tämän reitin perinteisemmälläkin maastopyörällä, mutta parhaimmillaan se on ajettaessa paksukumisella fatbikella.

Reitin läpi päästäkseen vaaditaan ajajalta kohtuullista kuntoa ja jos haluaa selvittää reitin ilman jalkakosketuksia maahan, niin tarvitaan myös melko hyvää teknistä osaamista. Reitti sisältää osittain pehmeää hiekkaa, soista pehmeää maastoa, kivikkoa, sekä kapeita siltoja.

Syksyllä kun maa on jäässä tai maassa on ohut lumikerros, reitin vaikeusaste kasvaa, sillä kivet ja juurakot ovat liukkaita ja osittain suopohjaisessa maastossa syvät renkaiden jäljet jäätyvät muodostaen jäisiä syviä uria joissa pysyminen voi olla haastavaa. Lisäksi alkutalven vähäisen ja pehmeän lumen alta on hankala hahmottaa maaston epätasaisuuksia. Myös sillat muuttuvat liukkaiksi ja haastaviksi syystalvella.

Reitti toimii myös talvireittinä ja sitä pidetään kunnossa moottorikelkalla lanaamalla läpi talven. Talvisin runsaan lumen aikana reitti on huomattavasti helpompi ajettava kuin sulan aikana.

 

     

 

 

Jaa Facebookissa

@visitliminka instagram